Harvinaisessa, perheen lähipiirissä kiertämään lähteneessä viestissä mies, joka tunnettiin aikoinaan vain nimellä ”Iceman”, avautui hiljaisesta pelosta, jota hän on kantanut mukanaan siitä päivästä lähtien, kun Robin istui ensimmäistä kertaa karting-autoon.
”Ihmiset luulevat, että pakotin hänet siihen”, Kimin kerrotaan kirjoittaneen. ”He näkevät videot ja olettavat, että kyseessä on vain seuraava Räikkönen. Mutta totuus on päinvastainen. Pelkäsin pitkään. Pelkäsin, että hän kokisi velvollisuudekseen olla kuin minä. Pelkäsin, että sukunimestä tulisi taakka lahjan sijaan. En koskaan sanonut sitä hänelle. Vain seurasin vierestä.”
Perheen tuntevat ihmiset kertovat tämän olevan ensimmäinen kerta, kun Kimi puhuu näin avoimesti siitä sisäisestä kamppailusta, joka on kätkeytynyt isän ja pojan julkiseen kuvaan kilparadoilla. Samaan aikaan kun maailma näki entisen maailmanmestarin seisomassa hiljaa radan laidalla kypärä kainalossaan, todellisuus kotona oli monimutkaisempi. Kimi, joka rakensi uransa olemalla lähes vähäsanainen, joutui etsimään oikeita sanoja oman lapsensa kohdalla – sanoja, jotka suojelisivat Robinia kuuluisan sukunimen tuomilta paineilta himmentämättä kuitenkaan pojan selkeää rakkautta vauhtiin.
Ystävät kuvailevat viestiä yllättävän riisutuksi ja rehelliseksi. Kyseessä ei ole dramaattinen kriisi, loukkaantuminen tai julkinen välirikko. Vain isän hiljainen tunnustus siitä, etteivät hänen elämänsä vaikeimmat kilpailut koskaan liittyneet mestaruuspisteisiin. Vaikeimpia olivat ne hetket, jolloin hänen piti päättää, kuinka paljon itsestään hän siirtäisi eteenpäin ja kuinka paljon jättäisi taakseen.
Viimeisillä riveillä Kimin sävy pehmenee. Hän kirjoittaa, että Robin on jo opettanut hänelle rohkeudesta enemmän kuin yksikään palkintokorokesijoitus – ei voittamalla, vaan valitsemalla lajin itse, tietoisena kaikesta. Ja että suurin helpotus kilpauran päättymisessä on ollut mahdollisuus seistä pojan rinnalla vain isänä, ei legendana. Yksitoista minuuttia viestin julkitulon jälkeen sen lukeneet ymmärsivät jotakin uutta Icemanista: viileä ulkokuori ei kertonut koko totuutta. Sen takana oli mies, joka oli aikoinaan pelännyt suurimman saavutuksensa koituvan poikansa raskaimmaksi taakaksi – ja joka oli vuosia hiljaisesti varmistanut, ettei niin koskaan tapahtuisi.