Formula 1 on täynnä rituaaleja, taikauskoa ja sisäpiirivitsejä, jotka eivät koskaan päädy ajanottoruutuihin. Jotkut ovat harmittomia, jotkut outoja ja muutamat suorastaan häiritseviä. Kimi Räikkösen McLarenilla ollessa yksi tällainen perinne tuli pahamaineiseksi tiimissä niin pahamaineiseksi, että se todella järkytti tunnetusti tyyntä suomalaista hänen lähtöään edeltävinä päivinä.
Räikkönen liittyi McLareniin vuonna 2002 raa’ana mutta räjähdysmäisen nopeana lahjakkuutena, ja kun hän valmistautui lähtemään tiimistä vuoden 2006 lopussa, hän oli jo vakiinnuttanut maineensa “Jäämiehenä”. Hyvin harvat järkyttivät häntä. Mekaaniset viat, mestaruussurut ja median paine tuskin näkyivät. Mutta McLarenin talleissa oli yksi omituinen tapa, jonka jopa Kimi koki epämukavaksi.
Perinteeseen kuului lähteville tiimin jäsenille heitettyjä kepposia, usein pimeyden turvin varikolla tai tiimin tiloissa. Vaikka useimmat kuljettajat ja insinöörit nauroivat sille, kepposilla oli maine kärjistyä monimutkaisiksi ja odottamattomiksi asetelmiksi. Räikkösen kaltaiselle, joka arvosti yksityisyyttä, rutiineja ja rauhaa ennen kaikkea, arvaamattomuus ei ollut huvittavaa.
Kimin kanssa läheisesti työskennelleiden mukaan hänestä tuli yhä varovaisempi viimeisten päiviensä lähestyessä McLarenilla. Hänen kerrotaan välttäneen tiettyjä tallialueita ja pitäneen liikkeensä minimaalisina tietoisena siitä, että jotain outoa saattaisi odottaa häntä. Toisin kuin monet hänen tiimikaverinsa, hän ei ollut kiinnostunut olemaan huomion keskipisteenä tai vitsin kohteena.
Tilanteen teki ironiseksi se, että Räikkönen itse tunnettiin kuivasta huumorista ja ilkikurisuudesta omalla hiljaisella tavallaan. Mutta McLarenin läksiäisperinne oli ristiriidassa hänen persoonallisuutensa kanssa. Vaikka toiset saattaisivat nähdä sen yhdistävänä tekijänä tai harmittomana hauskanpitona, Kimi näki sen tarpeettomana häiriötekijänä, varsinkin aikana, jolloin hän jo valmistautui henkisesti seuraavaan lukuunsa Ferrarilla.
Myöhemmin tiimin jäsenet vitsailivat, että tämä oli yksi harvoista kerroista, kun he näkivät Räikkösen näkyvästi levottomana. Eivät vihaisena. Eivät äänekkäänä. Vain varovaisena. Kuljettajalle, joka pystyi hyökkäämään Eau Rougea vastaan täysillä epäröimättä, ajatus yllätyspilasta oli jotenkin häiritsevämpi kuin mikään muukaan kalenterin mutka.
Lopulta ulosajo sujui ilman välikohtauksia, ja Räikkönen livahti pois McLarenilta tyypilliseen tapaan, hiljaa ja ilman seremonioita. Kuukausia myöhemmin hän voitti vuoden 2007 maailmanmestaruuden Ferrarilla, kun taas outo perinne hiipui varikkokulttuurin puolelle.
Jälkikäteen ajateltuna tarina muistuttaa siitä, että jopa jääkylmimmillä kuljettajilla on rajansa. Kimi Räikköselle epämukavuutta ei aiheuttanut nopeus, paine tai odotukset, vaan tiimirituaalin arvaamattomuus, johon hän ei koskaan pyytänyt päästä.
Klassinen Formula 1. Outo, salamyhkäinen ja hieman absurdi.
