Miehelle, joka on kuuluisa siitä, että hän puhuu mahdollisimman vähän, Kimi Räikkönen jäi tällä kertaa epätavallisen hiljaiseksi aivan eri syystä. Suomi, kansakunta, joka tunnetaan hillittynä ja hillityn ylpeytensä ansiosta, astui vihdoin esiin kunnioittaakseen virallisesti arvoituksellisinta Formula 1 -maailmanmestariaan, ja hetki lähetti välittömästi shokkiaaltoja moottoriurheilumaailmaan.
Fanit ovat vuosia keskustelleet siitä, juhlisiko Suomi todella Räikköstä tarpeeksi. Vaikka hänestä tuli maan viimeinen F1-maailmanmestari vuonna 2007, rikkoen Ferrarin sydämiä ja ennätyksiä, “Jäämies” eli suurelta osin parrasvalojen ulkopuolella, harvoin osallistuen seremonioihin, politiikkaan tai julkiseen ylistykseen. Tämä hiljaisuus teki tästä tunnustuksesta entistäkin yllättävämmän.
Kunnia, jota sisäpiiriläiset kuvailivat tarkoituksellisen vaatimattomaksi mutta syvästi symboliseksi, heijasti kaikkea, mitä Räikkönen edustaa: ei punaisia mattoja, ei dramaattisia puheita, ei pakotettuja hymyjä. Vain hiljainen tunnustus Suomen valtiolta, joka tunnusti hänen panoksensa paitsi moottoriurheiluun, myös Suomen globaaliin urheilu-identiteettiin. Ja jotenkin se teki siitä vieläkin suuremman.
Lähteet lähellä tapahtumaa paljastivat, että Räikkönen itse vaikutti aidosti yllätetyltä. Hän tunnetaan siitä, että hän vain sivuuttaa kehut olankohautuksella, ja hänen kerrotaan pitäneen reaktionsa lyhyenä ja pysyneen uskollisena luonteelleen. Ei pitkiä lausuntoja, ei tunteellisia haastatteluja. Vain hyväksyntää, kunnioitusta ja hiljaisuutta. Faneille tuo hiljaisuus kertoi paljon.
Sosiaalinen media puhkesi nopeasti. Jotkut fanit kutsuivat sitä “kauan odotetuksi”, kun taas toiset ylistivät Suomea Kimin kunnioittamisesta tavalla, joka sopi täydellisesti hänen persoonallisuuteensa. “He tekivät sen vihdoin Kimin tavalla”, yksi fani kirjoitti. Toinen lisäsi: “Kukaan ei tarvinnut puhetta. Tämä riitti.”
Myös ajoitus lisäsi polttoainetta reaktiolle. Räikkösen ollessa jo pitkään eläkkeellä Formula 1:stä ja nauttiessa perhe-elämästä poissa varikolta, kunnianosoitus tuntui vähemmän julkisuustempulta ja enemmän aidolta kiitokselta. Tunnustus ei ollut otsikoista tai kiistoista, vaan pitkäikäisyydestä, aitoudesta ja anteeksipyytelemättömästä omana itsenään pysymisestä urheilulajissa, jota usein ohjaa imago.
Kimi Räikkönen ei koskaan tavoitellut hyväksyntää. Hän ei koskaan anellut tunnustusta. Ja ehkä siksi tämä hetki kosketti niin syvästi. Suomi ei juhlinut häntä äänekkäästi. Se yksinkertaisesti tunnusti hänet rehellisesti.
Ja Jäämiehelle se saattaa olla korkein kunnianosoitus kaikista.