Kimi Räikkönen on aina ollut yksi Formula 1:n arvoituksellisimmista hahmoista – ulkoisesti stoalainen, erittäin yksityiselämäänsä suosiva ja tunnetusti välinpitämätön julkisen persoonan luomisesta. Nyt, hänen kauan odotetun omaelämäkerransa julkaisun myötä, fanit saavat vihdoin syvemmän kurkistuksen kypärän taakse. Kirja ei etsi draamaa tai lunastusta; sen sijaan se tarjoaa rehellisiä pohdintoja yhdeltä moottoriurheilun aidoimmista äänistä. Tässä on kuusi kiehtovinta paljastusta Kimi Räikkösen uudesta kirjasta.
1. Hän ei pyrkinyt kilpa-ikoniksi
Sen sijaan, että lapsuuden unelma kilpailla olisi ajanut häntä, Kimi paljastaa, että hänen matkansa Formula 1:een alkoi yksinkertaisesti siksi, että hän “nautti nopeudesta”. Hänen makuuhuoneensa seinällä ei ollut julisteita, ei suurta strategiaa – vain luontainen taipumus nopeuteen ja halukkuus tehdä kovasti töitä. Tämä totuus ei muotoile koko hänen uraansa käsikirjoitetuksi kohtaloksi, vaan askel askeleelta löydetyksi poluksi.
2. Hän vihasi mediavelvoitteita – mutta oppi selviytymään
Yksi Räikkösen julkisen persoonan puhutuimmista puolista on aina ollut hänen ytimekäs haastattelutyylinsä. Kirjassa Kimi puhuu avoimesti jatkuvan mediahuomion aiheuttamasta epämukavuudesta. Hän ei ole ylimielinen, vaan kuvailee sitä eräänlaisena “hermostuneena energiana”, jota hän oppi hallitsemaan ajan myötä – ei siksi, että hän rakasti sitä, vaan koska se oli osa hänen työtään.
3. Hiljaisuuden takana oli syvä emotionaalinen tietoisuus
Vastoin mainettaan emotionaalisesti lukukelvottomana “jäämiehenä”, Kimi kertoo aina tunteneensa asioita voimakkaasti – mutta yksityisesti. Hän selittää, että hänen varautunut luonteensa ei liittynyt etäisyyteen, vaan itsensä ja perheensä suojelemiseen julkisen elämän melulta. Kirja paljastaa herkkiä oivalluksia siitä, kuinka paljon hän välitti läheisimmistä, vaikka hän harvoin sanoi sitä ääneen.
4. Hän melkein lopetti ennen läpimurtoaan
Kauan ennen ensimmäisen kilpailunsa – tai maailmanmestaruuden – voittoa Kimi myöntää, että hän harkitsi vakavasti kilpa-ajoista luopumista. Turhautuminen alkuvaiheen takaiskuista, joukkuepolitiikka ja epävarmuus saivat hänet kerran kyseenalaistamaan, oliko polku tavoittelemisen arvoinen. Tämä paljastus korostaa sitä, kuinka merkittävä hänen lopullinen nousunsa todella oli.
5. Perhe oli aina hänen ankkurinsa
Koko kirjan ajan Räikkösen rakkaus perhettään kohtaan on keskeinen teema. Hän kirjoittaa liikuttavasti siitä, kuinka hänen vaimonsa Minttu ja heidän lapsensa maadoittivat hänet, erityisesti Formula 1:n intensiivisimpien kausien paineiden aikana. Hän antaa heille kunnian paitsi radan ulkopuolisesta onnesta, myös henkisestä voimasta kohdata radan haasteet.
6. Kilpa-ajoissa ei koskaan ollut kyse kuuluisuudesta
Kirjan ehkä merkittävin oppi on se, kuinka vähän Kimi arvosti kuuluisuutta. Hänelle kilpa-ajoissa oli kyse puhtaudesta – ajamisen jännityksestä, kilpailun haasteesta ja parhaansa tekemisen tyydytyksestä. Hän myöntää, että vaikka tittelit ja palkintokorokesijoitukset olivat merkityksellisiä, ne eivät koskaan olleet syy, miksi hän kilpaili. Tämä näkökulma selittää hiljaisen nöyryyden, joka on aina erottanut hänet muista urheilulajissa, jota ohjaavat huomio ja sponsorit.
Maailmassa, jossa urheilijat usein tuntevat pakkoa kuratoida kiiltäviä tarinoita, Kimi Räikkösen omaelämäkerta erottuu rehellisyydellään ja hillityksellään. Se ei dramatisoi hänen elämäänsä, vaan inhimillistää sitä. Ja niin tehdessään se paljastaa Jäämiehen legendan taustalla olevan sydämen.
