Kimi Räikkönen ei koskaan sopinut muottiin. Melun, politiikan ja jatkuvan itsensä mainostamisen ohjaamassa lajissa hän valitsi hiljaisuuden. Siinä missä muut jahtasivat otsikoita, hän jahtasi kierrosaikoja. Ja yli kahden vuosikymmenen ajan moottoriurheilun huipulla Räikkönen rakensi perinnön, jota ei määritellyt hänen sanansa, vaan hänen tekonsa – radalla ja elämässä.
Hänen nousunsa oli alusta asti epätavallinen. Rajallisella yksipaikkaisessa ajossa kokemuksellaan Räikkönen hyppäsi Formula 1:een vuonna 2001 ja osoitti heti kuuluvansa joukkoon. Sopeutumisaikaa ei ollut, ei näkyviä hermoja – vain raakaa nopeutta ja tyyneyttä, jotka jättivät kokeneet kilpailijat ällistyneiksi. Insinöörit puhuivat hänen harvinaisesta kyvystään tuntea auton rajat vaistonvaraisesti ja antaa tarkkaa palautetta ilman teatraalisuutta. Jo silloin oli selvää: tämä oli kuljettaja, joka toimi eri aallonpituudella.
Räikkösen erottui muista luontaisen lahjakkuutensa ansiosta. Hän ei tarvinnut jatkuvaa radiohöpinää tai monimutkaista motivointia. Hän pystyi pitämään vauhtia, kun muut kamppailivat, hallitsemaan renkaita, kun muut painostivat liikaa, ja pysymään rauhallisena, kun ympärillä vallitsi kaaos. Hänen ajotyylinsä oli puhdas, tehokas ja brutaalin tehokas – usein tehden mahdottomastakin vaivatonta.
Tämä kyky oli huipussaan vuonna 2007, kun hän voitti Formula 1:n maailmanmestaruuden yhdessä lajin historian tiukimmista mestaruusotteluista. Valtavan paineen alla Räikkönen antoi periksi silloin, kun sillä oli eniten merkitystä, todistaen, että hänen hiljainen lähestymistapansa peitti teräksisen kilpailuhenkisen ytimen. Hän ei hallinnut pelottelun tai draaman avulla – hän hallitsi toteutuksen kautta.
Silti hänen perintönsä ulottuu paljon tilastoja pidemmälle. Räikkönen ei koskaan ollut kiinnostunut tulemaan keinotekoiseksi supertähdeksi. Hän kieltäytyi pelaamasta poliittisia pelejä, vältti tarpeettomia mediavelvoitteita ja puhui rehellisesti – jopa silloin, kun se teki ihmiset epämukaviksi. Näin hänestä tuli aitouden symboli lajissa, josta sitä usein puuttuu.
Eläkkeelle jäätyään hän sovelsi samaa filosofiaa elämään. Ei loputtomia varikkoesiintymisiä. Ei pakotettua merkityksellisyyttä. Vain perhettä, vapautta ja elämistä omilla ehdoillaan. Se oli jatkoa samalle ajattelutavalle, joka määritteli hänen kilpa-autouransa: tee se, millä on väliä, jätä melu huomiotta.
Monet loistavat kuljettajat ovat kulkeneet Formula 1:n läpi, mutta harvat olivat yhtä puhtaasti lahjakkaita kuin Kimi Räikkönen. Hänen autonhallintansa, kilpa-ajotaitonsa ja henkinen kestävyys nostivat hänet eliitin joukkoon. Mikä tärkeintä, hänen kieltäytymisensä tinkiä persoonallisuudestaan teki hänestä unohtumattoman.
Lopulta Jäämiehen suurin saavutus ei ollut vain kilpa-ajon voittaminen – se oli sen voittaminen menettämättä itseään. Ja siksi Kimi Räikkösen taidot, sekä radalla että elämässä, ovat todella vertaansa vailla.