Max Verstappen on viettänyt suurimman osan Formula 1 -urastaan lajin tinkimättömänä luonnonvoimana – aggressiivisena, hellittämättömänä ja näennäisesti epäilysten koskemattomana. Silti hallitsevuuden ja maailmanmestaruuden takana piilee paljon hiljaisempi ja inhimillisempi tarina, joka juontaa juurensa hänen ensimmäiseen merkitykselliseen kohtaamiseensa yhden Formula 1:n arvoituksellisimmista hahmoista: Kimi Räikkösen kanssa.
Verstappen oli vielä nuori, raaka ja jatkuvan tarkastelun alla tavatessaan ensimmäisen kerran ”Jäämiehen”. Räikkönen, joka oli tuolloin jo maailmanmestari, kantoi mainetta miehenä, joka puhui vähän ja välitti vielä vähemmän seremonioista. Ei ollut kameroita, ei lavastettuja keskusteluja, ei dramaattisia eleitä. Sen sijaan oli lyhyt tapaaminen Kimin ja hänen perheensä välillä sekä hetki hillittyä rehellisyyttä, joka jätti pysyvän vaikutuksen hollantilaiseen ihmelapseen.
Jälkikäteen Verstappen myöntää, ettei odottanut paljoa. Räikkönen ei ollut koskaan tunnettu mentorointipuheistaan tai tunteellisista kannustuspuheistaan. Mutta juuri se teki vuorovaikutuksesta niin voimakkaan.
“Hän ei sanonut paljon”, Verstappen muisteli myöhemmin, “mutta jokainen sana oli tärkeä.”
Neuvo itsessään oli yksinkertainen – lähes petollisen voimakas. Räikkönen kehotti häntä olemaan jahtaamatta hyväksyntää, olemaan kilpailematta otsikoista ja olemaan antamatta ulkoisen melun muokata identiteettiään kuljettajana. Sen sijaan hän kehotti Verstappenia keskittymään vain yhteen asiaan: auton ajamiseen mahdollisimman rehellisesti, itseään varten, ei ketään muuta varten.
Neuvo juurtui Räikkösen omaan uraan – uraan, jota määritteli välinpitämättömyys yleistä mielipidettä kohtaan ja horjumaton uskollisuus omille vaistoilleen. Verstappenille, joka navigoi odotusten, kritiikin ja vertailujen paineessa epätavallisen nuorena, nämä sanat saivat odottamattoman painoarvon.
Myös ympäristössä oli jotain, mikä sai hetken viipymään. Verstappen muistelee nähneensä Räikkösen paitsi maailmanmestarina, myös perheenisänä – rauhallisena, maanläheisenä ja irrallaan Formula 1 -kuljettajia usein nielevästä sirkuksesta. Se vahvisti ajatusta siitä, että menestys lajissa ei vaadi identiteetistä tai rauhasta luopumista.
“Hän näytti minulle, ettei tarvitse selitellä itseään koko ajan”, Verstappen sanoi. “Teet vain työsi ja menet kotiin.”
Tämä filosofia muovasi hiljaa Verstappenin omaa lähestymistapaa seuraavina vuosina. Kun kritiikki kasvoi Red Bullin alkukausien aikana, kilpailutilanne kiristyi ja paine kasvoi räjähdysmäisesti, Verstappen peilasi yhä enemmän Räikkösen pidättyväisyyttä radan ulkopuolella – antoi ajamisensa puhua puolestaan.
Nykyään, moninkertaisena maailmanmestarina, Verstappen näkee tuon tapaamisen eri tavalla kuin silloin. Se, mikä aikoinaan tuntui satunnaiselta keskustelulta, erottuu nyt harvinaisena selkeyden hetkenä, jonka tarjoaa joku, joka on jo selvinnyt Formula 1:n ylä-, alamäistä ja melusta – ja noussut esiin muuttumattomana.
Lajissa, joka on pakkomielteisesti kiinnostunut datasta, strategiasta ja loputtomasta analyysistä, Verstappenin saamat kestävimmät neuvot tulivat mahdollisimman lyhyesti. Ne eivät luvanneet kunniaa tai mestaruuksia. Ne tarjosivat yksinkertaisesti vapautta.
Ja kenties se on Kimi Räikkösen suurin perintö – ei vain voittamansa kilpailut, vaan myös hiljaiset totuudet, jotka hän välitti niille, jotka kuuntelivat.
