Kimi Räikkönen ei ole koskaan ollut ylpeilevä tyyppi. Itse asiassa nöyryys ja otsikoiden välinpitämättömyys ovat pitkään määrittäneet vuoden 2007 Formula 1 -maailmanmestarin. Mutta kun kyse on Ferrarin historiasta – ja hänen paikastaan siinä – jopa Jäämies myöntää yksinkertaisen totuuden.
Hän on edelleen Ferrarin viimeinen Formula 1 -maailmanmestari.
Äskettäisessä pohdiskelevassa hetkessään Räikkönen kertoi käsitelleensä aihetta tavaramerkillään olevalla rauhallisuudella:
”Se ei ole ylpeyttä… mutta olen silti Ferrarin viimeinen mestari.”
Ei ylimielisyyttä. Ei mahtipontisuutta. Vain tosiasia.
Dramaattisen mestaruusvoittonsa jälkeen vuonna 2007 – joka ratkesi yhdellä pisteellä yhdessä F1-historian jännittävimmistä mestaruusfinaaleista – Ferrari on ollut lähellä voittoa, mutta ei ole koskaan aivan ylittänyt maaliviivaa uudelleen. Fernando Alonso taisteli urheasti vuosina 2010 ja 2012. Sebastian Vettel pelasi vakavia kausia vuosina 2017 ja 2018. Charles Leclerc on kantanut toivoa uuteen aikakauteen. Mestaruuspokaali on kuitenkin pysynyt lähes ulottumattomissa.
Tämä todellisuus asettaa Räikkösen saavutukset terävämmin esiin kauden edetessä.
Hänen vuoden 2007 kautensa on edelleen yksi Formula 1:n ikonisimmista paluista. Kimi oli jäänyt jälkeen pisteissä ennen viimeisiä kilpailuja ja kavensi hiljaa tappioasemaansa. Brasilian Grand Prix’n finaaliin mennessä harva uskoi, että hän voisi kaventaa kertoimia. Mutta Räikköselle tyypilliseen tapaan hän onnistui, kun sillä oli eniten merkitystä – hän otti voiton ja nappasi mestaruuden yhdellä pisteellä.
Se oli Ferrarin viimeinen kuljettajien mestaruus. Ja lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin se on edelleen voimassa.
Scuderian faneille tämä tilasto tuo mukanaan sekä ylpeyttä että turhautumista. Ylpeyttä saavutuksesta. Turhautumista sitä seuranneesta kuivuudesta. Ferrari on edelleen yksi lajin voimakkaimmista ja historiallisimmista joukkueista, mutta odotusten paino kasvaa vuosi vuodelta ilman uutta mestaruutta.
Räikkönen vaikuttaa kuitenkin olevan irrallaan paineista.
Koko uransa aikana hän ei koskaan asemoinut itseään Ferrarin toiveiden emotionaaliseksi kasvoksi. Hän keskittyi yksinkertaisesti ajamiseen. Jopa toisella jaksollaan tiimissä vuosina 2014–2018 hän toimi hiljaisella ammattimaisella tukiroolilla auttaen Ferraria taistelemaan Mercedestä vastaan hybridiaikakaudella.
Kysyttäessä, tunteeko hän suojelevansa asemaansa Ferrarin viimeisenä mestarina, vastaus on linjassa hänen persoonallisuutensa kanssa: ei ylpeyttä – vain todellisuutta.
“Tein työni, kun olin siellä. Se, mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole minun päätettävissäni.”
Tämä lause kuvaa Kimi Räikkösen olemusta.
Hän ei jahtaa perintökeskusteluja. Hän ei vertaile aikakausia. Mutta historialla on tapansa puhua puolestaan.
Ennätyskirjat pysyvät muuttumattomina, kunnes toinen Ferrarin kuljettaja nostaa mestaruuspokaalin. Ja painottipa hän sitä tai ei, Kimi Räikkösen paikka Ferrarin kansanperinteessä kasvaa ajan myötä.
Ei siksi, että hän sitä vaatisi.
Vaan koska numerot eivät valehtele.
