Formula 1 saattaa edetä armottomalla vauhdilla, mutta kilpailu – todellinen tai kuviteltu – ei koskaan täysin hälvene. Ja kun Kimi Räikkösen nimi tulee keskusteluun, fanit alkavat heti tukemaan.
Viimeaikaiset George Russellin eri ajokausien ja -standardien vertailuun liittyvät kommentit ovat tiettävästi herättäneet keskustelua vuoden 2007 maailmanmestarin fanien keskuudessa. Vaikka Russellin kommentit tulkittiin suurelta osin pohdinnaksi siitä, miten nykykuljettajat valmistautuvat ja kilpailevat, jotkut kannattajat kokivat vertailujen kyseenalaistavan hienovaraisesti aiempien sukupolvien sitkeyden.
Jäämies astuu esiin.
Kimi Räikköselle tyypilliseen tapaan mikään vastaus ei koskaan tulisi olemaan dramaattinen tai pitkäveteinen. Ne, jotka tuntevat suomalaisen, tietävät, ettei hän vaihda loukkauksia tai lisää jännitteitä otsikoihin. Mutta kun häneltä kysyttiin kasvavasta keskustelusta, hänen kerrottiin olevan tyypillisesti suorapuheinen:
”Hän voi sanoa mitä haluaa… mutta kilpa-ajo on kilpa-ajoa.”
Ei pitkää purkausta. Ei tulisieluista lehdistötilaisuutta. Vain rauhallinen ja osuva muistutus.
Räikkösen ura kattoi useita Formula 1 -aikakausia – raakasta ja tankkauspainotteisesta 2000-luvun alkupuolelta hybridimoottorivallankumoukseen. Hän kilpaili renkaasta renkaaseen Michael Schumacherin, Fernando Alonson, Lewis Hamiltonin ja myöhemmin nuorempien kykyjen, kuten Max Verstappenin ja Charles Leclercin, kanssa. Harvat kuljettajat ovat nähneet lajin näin dramaattista kehitystä ohjaamosta käsin.
Tämä näkökulma antaa painoarvoa hänen hillitylle vastaukselleen.
Vaikka Russell edustaa erittäin valmistautunutta, datalähtöistä modernia sukupolvea – simulaattoreissa ja huippusuorituskykyisissä harjoitusohjelmissa kasvaneita urheilijoita – Räikkönen eli aikana, jolloin vaistolla oli usein yhtä paljon merkitystä kuin telemetrialla.
Fanit ovat sittemmin käynnistäneet keskustelun verkossa. Jotkut väittävät, että nykyinen lähtöruudukko on kilpailukykyisempi kuin koskaan, vedoten tiukempiin sääntöihin ja tiukempaan kilpailuun. Toiset väittävät, että aiemmat aikakaudet vaativat erilaista joustavuutta, viitaten luotettavuusongelmiin, vähemmän anteeksiantaviin autoihin ja harvempiin kuljettajan apuvälineisiin.
Räikkönen ei kuitenkaan ole koskaan osoittanut suurta kiinnostusta sukupolvien välisiin väittelyihin.
Koko uransa ajan hän vältti poliittista draamaa ja vastasi harvoin kritiikkiin emotionaalisesti. Hänen tavoitteensa oli aina yksinkertainen: ajaa kovaa, kerätä pisteitä, mennä kotiin. Vielä nytkin, eläkkeellä ollessaan, hänen äänensävynsä on pysynyt muuttumattomana – viileä, välinpitämätön ja hiljaisen itsevarma.
Lauseke “Hän voi sanoa mitä haluaa, mutta…” tuntuu vähemmän henkilökohtaiselta hyökkäykseltä ja enemmän filosofiselta kannanotolta. Kimille suorituskyky puhuu enemmän kuin kommentit. Mestaruudet, voitot ja pitkäikäisyys kertovat oman tarinansa.
On epätodennäköistä, kehittyykö tästä keskustelusta jotain enemmän. Russell keskittyy edelleen tavoitteisiinsa Mercedesillä, kun taas Räikkönen nauttii elämästä poissa varikon jatkuvasta tarkkailusta.
Mutta jos on yksi asia, jonka Formula 1 -fanit tietävät, se on tämä: kun Kimi Räikkönen vastaa – edes lyhyesti – moottoriurheilumaailma kuuntelee.
Ei siksi, että hän huutaisi kovimmin.
Vaan siksi, että kun Jäämies puhuu, sillä on yleensä painoarvoa.
