Kaksi vuosikymmentä järkyttävän saapumisensa jälkeen Formula 1:een Kimi Räikkönen katsoo taaksepäin – ja hän tekee sen tyypilliseen Jäämiehen tapaan: rauhallisesti, rehellisesti ja ilman tarpeetonta draamaa.
On vaikea uskoa, että 20 vuotta on kulunut siitä, kun hiljainen suomalainen teki odottamattoman loikkansa F1-sarjaan Sauberin tallissa. Hän saapui paikalle minimaalisella yksipaikkaisella kokemuksella ja häntä ympäröi runsaalla skeptisyydellä. Tuolloin monet kyseenalaistivat, oliko hän valmis. Jotkut epäilivät, kuuluiko hän edes lähtöruudukkoon.
Mutta Räikkönen ei tuhlannut aikaa kriitikoille vastaamiseen. Hän antoi ajamisensa puhua puolestaan.
Nyt, muistellessaan yllätysdebyyttiään, vuoden 2007 maailmanmestari myöntää, että laji tuntui silloin hyvin erilaiselta – ei vain teknisesti, vaan myös kilpailullisesti.
“Kun tulin mukaan, kaikki oli minulle uutta”, Räikkönen on ehdottanut viimeaikaisissa kommenteissaan. ”Keskityit vain oppimiseen ja ajamiseen niin nopeasti kuin pystyt. Nyt kuljettajat kilpailevat toisiaan vastaan kovemmin kuin koskaan.”
Tämä lausunto on herättänyt keskustelua varikolla.
2000-luvun alussa Formula 1:tä määrittelivät usein hallitsevat tiimit ja strategiset taistelut. Vaikka renkaiden välisiä taisteluita todellakin oli, autot itse tekivät tiukoista kilpailuista haastavampia. Likainen ilma, tankkausstrategiat ja luotettavuusongelmat sanelivat usein tuloksia.
Nykyinen sukupolvi toimii erilaisessa ympäristössä.
Tiukempien sääntöjen, parannetun autojen suunnittelun tiukempaa kilpailua varten ja uuden aallon pelottomien nuorten kuljettajien myötä radalla käytävät taistelut ovat tulleet aggressiivisemmiksi ja armottomammiksi. Ohitukset ovat kovempia. Puolustukset ovat terävämpiä. Jokaisesta lähtökohdasta taistellaan intensiivisesti.
Räikkösen näkökulmalla on painoarvoa. Uransa aikana hän kilpaili legendoja, kuten Michael Schumacheria, Fernando Alonsoa ja Lewis Hamiltonia, vastaan – ja myöhemmin nousevia tähtiä, kuten Max Verstappenia ja Charles Leclerciä, vastaan. Harvat kuljettajat ovat nähneet lajin niin laajan kehityksen ohjaamosta käsin.
Hänen oma debyyttinsä vuonna 2001 on edelleen yksi yllättävimmistä saavutuksista modernissa F1-historiassa. Vain 23 autokilpailua takanaan ennen astumistaan Formula 1 -koneistoon hänen superlisenssinsä oli kiistanalainen. Silti muutamassa kuukaudessa hän vaiensi kriitikot raa’alla nopeudellaan ja jääkylmällä tyyneydellään.
Tästä tyyneydestä tuli hänen tavaramerkkinsä.
Vaikka nykyajan kuljettajat kohtaavat intensiivistä mediahuomiota, sosiaalisen median painetta ja jatkuvaa fanien sitoutumista, Räikkönen kuului aikakauteen, jossa persoonallisuus pysyi usein toissijaisena suoritukseen nähden. Silti hän onnistui erottumaan joukosta – ei teatraalisuuden, vaan aitouden kautta.
Hänen pohdintansa modernista kilpa-ajosta ei ole kritiikkiä. Pikemminkin se kuulostaa kunnioitukselta. Nykyisessä lähtöruudukossa esiintyy sukupolvi, joka on kasvanut karting-kaksintaisteluissa ja datalähtöisessä valmistautumisessa. He ovat paremmassa kunnossa, mediakoulutetumpia ja kiistatta aggressiivisempia rengas-rengasta vastaan -taistelussa.
Kilpailun ydin pysyy kuitenkin muuttumattomana.
Nopeus. Tarkkuus. Hermo.
Räikkösen matka suhteellisen tuntemattomasta tulokkaasta maailmanmestariksi on edelleen yksi lajin kiehtovimmista tarinoista. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänen debyyttinsä symboloi edelleen lahjakkuuden arvoa hypetykseen verrattuna.
Ja vaikka hän ei enää ole lähtöruudukossa, hänen äänensä kaikuu edelleen aina, kun hän puhuu Formula 1:stä.
Koska kun Kimi Räikkönen pohtii kilpa-ajoja – menneitä tai nykyisiä – fanit tietävät, että se tulee henkilöltä, joka on nähnyt kaiken, taistellut niitä kaikkia vastaan ja tehnyt sen omalla tavallaan.
