Kauan ennen kuin Kimi Räikkösestä tuli Formula 1:n maailmanmestari ja yksi lajin arvoituksellisimmista hahmoista, hän oli vain nuori suomalainen kilpa-ajaja, joka yritti tasapainotella nopeuden, kunnianhimon ja tosielämän velvollisuuksien välillä. Yksi tuon ajan erikoisimmista ja paljastavimmista tarinoista liittyy episodiin, joka kuulostaa melkein liian epätodelliselta ollakseen totta: Kimi Räikkönen piiloutui kerran ojaan välttääkseen sotilasrangaistuksen.
Suomessa pakollinen asepalvelus on vakava asia, ja kuten monien nuorten suomalaisten miesten, Räikkösen oli suoritettava se. Tämä ajanjakso hänen elämässään osui kuitenkin samaan aikaan ratkaisevan vaiheen kanssa hänen kilpa-ajouransa aikana, jolloin jokainen testi, kilpailu ja tilaisuus saattoi ratkaista, pääsisikö hän koskaan Formula 1:een. Kimille moottoriurheilu ei ollut vain intohimo, se oli kaikki kaikessa.
Tarinan mukaan Räikkönen sai asepalveluksensa aikana lomaa kilpa-ajoihin. Mutta kun aikataulut törmäsivät toisiinsa ja jännitteet kasvoivat, tilanteen kerrotaan kärjistyneen. Uhraten rangaistuksen velvoitteiden laiminlyönnistä, tuleva F1-tähti ryhtyi väitetysti rajuihin toimiin. Sen sijaan, että olisi kohdannut viranomaiset suoraan, Räikkönen piiloutui ojaan välttääkseen häntä etsimään lähetetyn sotilaspoliisin kiinnijäämisen.
Se on lähes elokuvamainen kuva: nuori Kimi, vuosien päässä Ferrarin punaisista ja samppanjanvärisistä palkintokorokkeista, makaamassa matalalla Suomen maaseudulla, päättäväisenä olemaan antamatta minkään suistaa raiteiltaan kilpa-ajountustaan. Vaikka tapaus oli äärimmäinen, se enteili täydellisesti sitä itsepäistä itsenäisyyttä, joka myöhemmin määrittelisi hänen Formula 1 -uransa.
Ne, jotka tuntevat Räikkösen persoonallisuuden, eivät olleet juurikaan yllättyneitä, kun tarina nousi pintaan vuosia myöhemmin. Hän ei ole koskaan taipunut helposti sääntöihin, joita hän pitää turhina, eikä hän ole koskaan peitellyt halveksuntaansa tarpeetonta auktoriteettia, byrokratiaa tai draamaa kohtaan. Olipa kyse sitten haastattelujen kaunistelemisesta, mediavelvoitteiden laiminlyönnistä tai legendaaristen radioviestien välittämisestä, Kimi seurasi aina omaa sisäistä kompassiaan.
Tärkeää on, että jaksossa ei ollut kyse kapinasta kapinan itsensä vuoksi. Kyse oli prioriteeteista. Jo silloin Räikkönen tiesi tarkalleen, mitä hän halusi, ja hän oli valmis hyväksymään seuraukset tavoitellakseen sitä. Tämä yksiulotteinen keskittyminen kantoi hänet lopulta vaatimattomista alkuvaiheista Formula 1:n huipentumaan, joka huipentui hänen vuoden 2007 maailmanmestaruuteensa Ferrarilla.
Jälkikäteen ajateltuna ojaan ajamisesta on tullut osa F1-sarjan kansanperinnettä, jota jaetaan huvittuneena ja ihaillen pikemminkin kuin tuomitsemalla. Se inhimillistää kuljettajaa, jota usein pidetään kylmänä tai etäisenä, paljastaen nuoren miehen valtavan paineen alla taistelemassa hiljaa tulevaisuutensa puolesta.
Lajissa, jotka ovat täynnä huolellisesti hallittuja tarinoita, Kimi Räikkösen polku oli kaikkea muuta kuin hiottu. Ja ehkä siksi fanit rakastavat häntä edelleen. Ojassa piiloutumisesta palkintokorokkeen korkeimmalle askelmalle hänen matkansa muistuttaa meitä siitä, että legendat eivät aina synny täydellisissä olosuhteissa. Joskus ne taotaan mudassa, itsepäisen uskon ja horjumattoman halun kilpailla ohjaamina.
