
Ilotulitusvalojen valaistessa taivaan ja maailman toivottaessa uuden vuoden tervetulleeksi meluisasti ja juhlien, jotain paljon hiljaisempaa – ja paljon voimakkaampaa – tapahtui Uuden lastensairaalan seinien takana Helsingissä. Ei ollut ilmoituksia, ei sosiaalisen median päivityksiä, ei lehdistötiedotteita. Vain sarja sairaalalaskuja, jotka yhtäkkiä, selittämättömästi, katosivat.
Vasta myöhemmin totuus alkoi paljastua: Kimi Räikkönen oli hiljaa maksanut 250 000 dollaria sairaalassa hoidettavien vähäosaisten lasten lääkärilaskujen kattamiseksi.
Tyypilliseen tapaansa entinen Formula 1 -maailmanmestari ei halunnut nimeään liittyvän eleeseen. Sairaalan henkilökunnalle kerrottiin, että heidän oli määrä käsitellä maksua nimettömänä, ja perheille kerrottiin vain, että nimeämätön lahjoittaja oli päättänyt auttaa heitä aloittamaan uuden vuoden ilman taloudellista pelkoa lastensa toipumisen yllä.
Monille näistä perheistä helpotus oli valtava. Jotkut olivat kärsineet kuukausia – 甚至 vuosia – ahdistuksesta sairaanhoitokulujen vuoksi ja kantaneet samalla vakavasti sairaan lapsen hoitamisen emotionaalista taakkaa. Taakan äkillinen poistuminen tuntui epätodelliselta. ”Se oli kuin olisi voinut hengittää uudelleen”, eräs vanhempi kertoi taistellen kyyneleitä vastaan.
Räikkösen lähipiirin mukaan teko oli syvästi harkittu. Uusi vuosi ei ollut hänelle juhlimista, vaan pohdintaa. Astuttuaan pois Formula 1:n armottomasta tahdista Kimi on keskittynyt yhä enemmän perheeseen, näkökulmaan ja takaisin antamiseen tavoilla, jotka tuntuvat merkityksellisiltä eivätkä näkyviltä. Sairaiden lasten auttaminen – ilman odotuksia tunnustuksesta – sopi täydellisesti siihen, kuka hän on aina ollut.
Uudella lastensairaalalla on erityinen paikka Suomessa. Maan johtavana lastenlääkärikeskuksena se hoitaa monimutkaisimpia ja vaativimpia tapauksia eri puolilta maata. Räikköselle, ylpeälle suomalaiselle, joka ei ole koskaan unohtanut juuriaan, sairaalan tukeminen tarkoitti perheiden tukemista heidän haavoittuvimmillaan hetkinä.
Eleestä tekee entistäkin silmiinpistävämmän sen johdonmukaisuus Räikkösen luonteen kanssa. Koko uransa ajan hän vältti valokeilaa aina kun mahdollista, usein torjuen kehut ja kieltäytyen esiintymästä julkisen hyväksynnän saamiseksi. Tämä anteliaisuuden teko noudatti samaa kaavaa: suoraa, vilpitöntä ja täysin vailla spektaakkelia.
Tarina alkoi levitä vasta hiljaisten kuiskausten kautta – sairaalan käytävillä, kiitollisten perheiden ja lopulta laajemman yhteisön kautta. Ja kun se tapahtui, reaktio oli välitön. Fanit ympäri maailmaa ilmaisivat ihailunsa paitsi annetun rahamäärän myös sen antotavan suhteen. “Tämä on oikea Kimi”, eräs fani kirjoitti. “Ei melua. Vain toimintaa.”
Maailmassa, jossa hyväntekeväisyystekoja mitataan usein sillä, kuinka äänekkäästi niitä jaetaan, Räikkösen uudenvuoden ihme erottui joukosta juuri hiljaisuudellaan. Se muutti elämää vaatimatta huomiota. Se tarjosi toivoa pyytämättä kiitosta.
Kun uusi vuosi alkoi kymmenille lapsille ja heidän perheilleen New Children’s Hospitalissa, se teki sen kevyemmillä sydämillä, vähemmillä peloilla ja uudella mahdollisuuden tunteella. Ja jossain valokeilan takana Jäämies todisti jälleen kerran, että hänen kylmä ulkokuori on aina kätkenyt jotain syvästi inhimillistä.








