Netflix on paljastanut kaikkien aikojen nopeimman Formula 1 -dokumenttinsa, ja sopivasti aiheena on mies, joka puhui vähän, mutta ajoi nopeammin kuin lähes kukaan historiassa. Uusi dokumentti keskittyy kokonaan yhteen kilpailuun, yhteen iltapäivään ja yhteen dramaattisimmista mestaruusryöstöistä, joita laji on koskaan nähnyt: Kimi Räikkösen legendaariseen voittoon vuoden 2007 Brasilian Grand Prix’ssä.
Nimitetty Päivä, jolloin Kimi varasti mestaruuden, dokumentti riisuu Formula 1:n takaisin sen raakoihin olennaisiin asioihin – nopeuteen, paineeseen, hiljaisuuteen ja suoritukseen. Ei pitkiä kauden kaaria. Ei liioiteltua draamaa. Vain 90 minuuttia jatkuvaa jännitystä, joka keskittyy yhteen sunnuntaihin, jolloin kaikki meni oikein yhdelle kuljettajalle ja katastrofaalisesti pieleen toisille.
Vuoden 2007 Interlagosiin mennessä Räikkönen ei ollut ennakkosuosikki. Hän ei ollut edes toinen. Hän sijoittui pisteissä kolmanneksi, seitsemän pistettä tulokassensaatio Lewis Hamiltonin ja kolme pistettä hallitsevan kaksinkertaisen mestarin Fernando Alonson perässä. Kun jäljellä oli enää yksi kilpailu ja voitto vaadittiin, useimmat uskoivat mestaruusottelun olevan McLarenin juttu. Ferrarin Kimi Räikkönen oli ulkopuolinen.
Netflix nojaa vahvasti tähän epäuskoon.
Dokumentti rekonstruoi kilpailun kierros kierrokselta käyttämällä ennenkuulumatonta Ferrarin radioääntä, varikkoseinien kuvamateriaalia ja reaaliaikaista telemetriaa. Avausnäytös palaa Ferrarin tallin hiljaiseen itsevarmuuteen, joka on jyrkässä ristiriidassa McLarenin näkyvän jännitteen kanssa. Insinöörit puhuvat avoimesti uskostaan, jota heillä oli – mutta jota he eivät uskaltaneet sanoa ääneen julkisesti.
Itse kilpailu etenee kuin kirurginen leikkaus. Räikkönen menettää paikan lähdössä ja palaa sitten rauhallisesti takaisin lähtöviivalle. Ei paniikkia. Ei aggressiota. Vain vauhtia. Ratkaiseva hetki koittaa varikkopysähdyksen aikana, kun Felipe Massa – ajaen kotiyleisönsä edessä – siirtyy sivuun. Netflix ei dramatisoi sitä. Se antaa hiljaisuuden puhua. Kimi ottaa johtopaikan, ja sen myötä kohtalo alkaa kääntyä.
Samaan aikaan kamerat siirtyvät kaaokseen muualla. Hamiltonin kilpailu purkautuu reaaliajassa. Vaihteisto-ongelma. Kalliinaksi tullut virhe. Alonso taistelee lujaa, mutta vaihtoehdot loppuvat. Otsikko, joka näytti kerran jumissa olevan, alkaa lipsua McLarenin sormien välistä. Dokumentti yhdistää ohjaamomateriaalia, varikkoseinien reaktioita ja reaaliaikaisia ajanottoruutuja, jotka näyttävät käsittämättömän toteutuvan.
Elokuvan tekee merkittäväksi se, kuinka epäNetflix-henkinen se tuntuu. Siinä ei ole pakotettuja kilpailuja, ei ylituotettua kerrontaa. Räikkösen persoonallisuus hallitsee sävyä – minimalistinen, keskittynyt, tunteeton. Jopa huipentuma on hillitty. Kun Kimi ylittää maaliviivan voittaakseen kilpailun ja mestaruuden yhdellä pisteellä, juhla tuntuu lähes vaimealta. Juuri niin kuin hän olisi halunnutkin.
Ferrarin entiset insinöörit, mekaanikot ja kilpailijat muistelevat jälkimaininkeja. Monet kuvailevat sitä viimeiseksi puhtaaksi mestaruusvoitoksi – ennen hybridiaikakausia, ennen loputonta radiovalmennusta, ennen jatkuvaa kuljettajien altistumista. Mestaruus, jota ei ratkaissut melu, vaan hermo.
Dokumentti korostaa myös tuon päivän historiallista painoarvoa. Se on edelleen Ferrarin viimeisin kuljettajien mestaruus, mikä lisää Räikkösen saavutukseen lähes myyttisen sävyn. Yksi kilpailu. Yksi mahdollisuus. Yksi täydellinen suoritus.
Netflixin The Day Mi Kimi Stole the Championship ei ole vain voiton juhla – se on kunnianosoitus kuljettajalle, joka teki asioita eri tavalla. Miehelle, joka antoi muiden puhua, hehkuttaa ja murentua paineen alla, kun hän itse yksinkertaisesti ajoi nopeammin, kun sillä oli eniten merkitystä.
Ei huutoa.
Ei tekosyitä.
Ei toisia mahdollisuuksia.
Vain Kimi Räikkönen, Interlagos 2007 – ja kylmin mestaruuden varastus, mitä Formula 1 on koskaan nähnyt. 🧊🏆
