Kun Kimi Räikkönen ilmoitti lopettavansa Formula 1:ssä kauden 2021 lopussa, reaktio oli välitön ja tunteellinen. Fanit, kuljettajat ja tallit tiesivät, etteivät he jättäneet hyvästit vain maailmanmestarille, vaan yhdelle lajin autenttisimmista persoonallisuuksista. Suodattamaton, anteeksipyytelemätön ja äärimmäisen itsenäinen Räikkönen jätti Formula 1:n juuri sellaisena kuin hän siinä eli – omilla ehdoillaan.
Siitä hetkestä lähtien, kun Räikkönen saapui Formula 1:een vuonna 2001 Sauberin kanssa, hän erottui joukosta. Minimaalisella juniorikilpailukokemuksellaan mutta poikkeuksellisella raa’alla nopeudellaan hän vaiensi epäilijät lähes välittömästi. Seurauksena oli ura, jota eivät määrittäneet hiotut sitaatit tai mediaystävälliset kertomukset, vaan suorituskyky, rehellisyys ja kieltäytyminen mukautumasta. Aikakaudella, jota yhä enemmän muovasivat PR-koulutus ja käsikirjoitetut vastaukset, Räikkösestä tuli harvinainen vakio: joku, joka sanoi juuri sen, mitä ajatteli, pääsipä se otsikoihin tai ei.
Hänen huippunsa koitti vuonna 2007, kun hän voitti maailmanmestaruuden Ferrarilla dramaattisella tavalla napaten tittelin kauden viimeisessä kilpailussa. Monille se on edelleen yksi jännittävimmistä mestaruusvoitoista Formula 1 -historiassa. Silti jopa menestyksen huipulla Räikkönen ei osoittanut juurikaan kiinnostusta supertähden rooliin. Voitonjuhlat olivat lyhyitä, haastattelut olivat tylyjä, ja huomio siirtyi nopeasti takaisin kilpa-ajoon – tai kokonaan pois Formula 1:stä.
Räikkösen suhde lajiin oli aina monimutkainen. Hän rakasti nopeiden autojen ajamista äärirajoilla, mutta hänellä oli vähän kärsivällisyyttä politiikkaa, liiallisia mediatehtäviä tai tarpeettomia häiriötekijöitä kohtaan. Tämä rehellisyys toi hänelle omistautuneen fanikunnan. Hänen radioviesteistään tuli legendaarisia, hänen lehdistötilaisuuksistaan arvaamattomia ja hänen kuivasta huumoristaan unohtumaton. “Jättäkää minut rauhaan, tiedän mitä teen” -lauseesta tuli enemmän kuin lainaus – siitä tuli hänen ajattelutapansa symboli.
Jätettyään Ferrarin tallin vuonna 2009, Räikkönen todisti, ettei hän tarvinnut Formula 1:tä yhtä paljon kuin Formula 1 häntä. Hän tutki ralliautoilua, NASCAR-sarjaa ja elämää varikon ulkopuolella, palaten vuonna 2012 Lotuksen talliin ja voittamalla heti kilpailuja uudelleen. Paluu vahvisti hänen mainettaan puhtaana kilpailijana – ihmisenä, joka pystyi jättämään lajin, palaamaan vuosia myöhemmin ja kilpailemaan silti korkeimmalla tasolla.
Hänen toista jaksoaan Ferrarilla ja myöhempiä vuosiaan Alfa Romeolla eivät määrittäneet mestaruudet, vaan johdonmukaisuus, mentorointi ja hiljainen sinnikkyys. Nuorempien kuljettajien astuessa lähtöruudukkoon Räikkösestä tuli vertailukohta – ei vain nopeuden, vaan myös aitouden suhteen. Hän osoitti, että pitkäikäisyys Formula 1:ssä ei vaatinut uudelleen keksimistä tai imagon hallintaa, ainoastaan sitoutumista ammattitaitoon.
Kun eläkkeelle jääminen lopulta koitti, Räikkönen selitti sen samalla yksinkertaisuudella, joka määritteli hänen uransa. Hän puhui halustaan viettää enemmän aikaa perheen kanssa, vähemmän velvoitteita ja vapautta elämäntavasta, joka ei enää antanut hänelle sitä, mitä se ennen antoi. Tunteikkaita puheita tai dramaattisia jäähyväisiä ei pidetty – vain selkeä, rauhallisesti esitetty päätös.
Jälkikäteen ajateltuna Räikkösen perintö ulottuu paljon tilastoja pidemmälle. Kyllä, hän on maailmanmestari, moninkertainen kilpailun voittaja ja yksi Formula 1 -historian kokeneimmista kuljettajista. Mutta mikä tärkeintä, hän todisti, että yksilöllisyydellä on edelleen paikkansa erittäin kaupallistuneessa lajissa. Hän muistutti faneja siitä, että kilpa-ajoissa on pohjimmiltaan kyse vaistosta, rohkeudesta ja rehellisyydestä.
Formula 1:n siirtyessä uuteen aikakauteen, jossa nuoremmat kuljettajat ja globaali laajentuminen lisääntyvät, Kimi Räikkösen poissaolo tuntuu jo. Ei ehkä koskaan ole toista aivan hänen kaltaistaan – kuljettajaa, joka kieltäytyi näyttelemästä roolia, ei koskaan jahdannut hyväksyntää ja pysyi anteeksipyytelemättä omana itsenään ensimmäisestä kierroksesta viimeiseen. Lajissa, joka usein vaatii mukautumista, Räikkösen suurin voitto on saattanut olla se, että hän pysyi uskollisena sille, kuka hän oli, aina maaliviivalle asti.
