Kimi Räikkönen on ehkä jättänyt Formula 1:n, mutta MM-menestyksen maku ei ole koskaan jättänyt häntä. Itse asiassa F1-uransa jälkeisessä elämässään vuoden 2007 maailmanmestari on hiljaa kokenut tuon tutun tunteen jälleen kerran – ei Grand Prix -auton ohjaamosta, vaan roolista, joka heijastaa sitä, kuka hän on aina ollut sydämessään: kilpailija, mentori ja puhdas moottoriurheilumies.
F1-urasta eläköidyttyään Räikkönen on tietoisesti välttänyt parrasvaloja. Hän ei ole tehnyt kovaäänisiä ilmoituksia, tehnyt mediakiertueita eikä yrittänyt uudistua televisiopersoonana tai varikkopoliitikkona. Sen sijaan hän on pysynyt lähellä lajia tavalla, joka tuntuu hänestä luonnolliselta, keskittyen ruohonjuuritason kilpa-ajoon, kuljettajien kehittämiseen ja valikoivaan osallistumiseen kilpailuympäristöihin, jotka edelleen sytyttävät hänen intohimonsa.
Tämä lähestymistapa on nyt tuottanut hiljaisen mutta merkityksellisen palkinnon. Karting- ja juniorikilpailuohjelmiin osallistumisensa kautta Räikkönen on ollut osa organisaatiota, joka juhli hiljattain maailmanmestaruustason menestystä. Nuorten kuljettajien, joita hän on ohjannut, neuvonut ja tukenut, saavuttavan luokkansa huipun, seuraaminen on antanut hänelle erilaisen tyydytyksen – sellaisen, joka kilpailee hänen omien saavutustensa kanssa kuljettajana.
Hänen lähipiirinsä sanovat, että hetki välitti aitoja tunteita. Ei palkintokorokejuhlan räjähtävää iloa, vaan syvää, hillittyä ylpeyttä. Miehelle, joka ei koskaan jahdannut kiitosta, lahjakkuuden kasvun näkeminen hänen johdollaan ja menestyminen maailman näyttämöllä merkitsi enemmän kuin yksikään pokaali koskaan voisi.
Räikkösen F1-jälkeinen filosofia on ollut yksinkertainen. Hän ei yritä muovata nuoria kuljettajia itsensä kopioiksi. Hän keskittyy perusasioihin – auton hallintaan, kilpailutietoon, rauhallisuuteen paineen alla ja koneiden kunnioittamiseen. Hän opettaa heitä tuntemaan auton, ei taistelemaan sitä vastaan. Ajattelemaan ennen reagointia. Pysymään hiljaa, kun muut panikoivat. Monella tapaa hän siirtää eteenpäin juuri ne ominaisuudet, jotka tekivät hänestä yhden Formula 1:n ainutlaatuisimmista mestareista.
Tämän saavutuksen erottaa muista se, kuinka vähän meteliä siitä syntyi. Hänen nimensä ympärille ei rakennettu lehdistötiedotteita eikä hänen osallistumistaan korostaneita brändäyskampanjoita. Kimin klassiseen tapaan menestys puhui puolestaan. Ne jotka tietävät, tietävät.
Räikköselle tämä luku edustaa täyden ympyrän hetkeä. Hän nousi Suomen kartingradoilta Formula 1:n huipulle, ja nyt hän on takana ruohonjuuritasolla auttamassa muita ottamaan ensiaskeleet kohti suuruutta. Maailmanmestaruusmenestyksen kokeminen tästä näkökulmasta on vahvistanut jotain, mihin hän on aina uskonut – että kilpa-ajoissa on pohjimmiltaan kyse rehellisyydestä, tunteesta ja sitoutumisesta.
Vaikka fanit eivät ehkä enää koskaan näe häntä jahtaamassa mestaruutta Formula 1 -radan valojen alla, Kimi Räikkönen voittaa edelleen. Vain eri tavalla. Hiljaisemmin. Omilla ehdoillaan.
Ja ehkä juuri se tekee tästä F1-mestaruusmenestyksen jälkeisestä maistiaisesta yhden hänen merkittävän uransa sopivimmista voitoista.
