Voimakkaassa kunnianosoituksessa, joka on kaikunut moottoriurheilumaailmassa, Stefano Domenicali tiivisti Kimi Räikkösen perinnön lausunnolla, joka kuvaa täydellisesti suomalaisen pysyvää vaikutusta lajiin:
”Kimi Räikkönen ei vain voittanut kilpailuja – hän sai miljoonat ihmiset rakastumaan F1:een.”
Se on ajatus, joka ulottuu paljon tilastoja pidemmälle. Vaikka Räikkösen numerot ovat vaikuttavia – 21 Grand Prix -voittoa, 103 palkintokorokesijoitusta ja unohtumaton vuoden 2007 kuljettajien maailmanmestaruus Scuderia Ferrarilla – hänen todellista perintöään ei voida mitata pelkästään pokaaleilla.
Siitä hetkestä lähtien, kun hän debytoi Formula 1:ssä vuonna 2001, Räikkönen toi mukanaan jotain erilaista. Hiljainen, äärimmäisen itsenäinen ja valokeilasta välittämätön hän oli jyrkässä ristiriidassa modernia urheilua usein hallitsevien mediapersoonien kanssa. Silti juuri tämä aitous teki hänestä magneettisen. Faneja veti puoleensa paitsi hänen nopeutensa, myös hänen kieltäytymisensä olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Hänen vuoden 2007 mestaruutensa on edelleen yksi Formula 1 -historian dramaattisimmista. Ennen kauden viimeistä kilpailua Brasiliassa harvat uskoivat, että hän pystyisi kuromaan umpeen pistetappion. Mutta Kimin klassiseen tapaan – rauhallisena, kliinisenä ja hellittämättömänä – hän antoi voiton silloin, kun sillä oli eniten merkitystä. Tämä voitto on Ferrarin viimeinen kuljettajien mestaruus, mikä vain lisää sen historiallista painoarvoa.
Mestarin lisäksi oli hetkiä, jotka määrittelivät hänen luonteensa. Tylyt tiimiradioviestit. Kuiva, hillitty huumori. Legendaarinen “Jättäkää minut rauhaan, tiedän mitä teen” -reaktio hänen paluuvoitossaan Lotus F1 Teamissa vuonna 2012. Nämä eivät olleet keinotekoisia kohokohtia; ne olivat spontaaneja heijastuksia kuljettajasta, joka arvosti kilpa-ajoa kaiken muun yläpuolelle.
Räikkösen ura ulottui sukupolvien ajan Formula 1 -koneistoon – 2000-luvun alun huutavista V10-moottoreista monimutkaiseen hybridiaikakauteen. Kaiken tämän ajan hänen lähestymistapansa pysyi muuttumattomana. Hän kilpaili kovaa, puhui vähän ja antoi suoritustensa puhua puolestaan. Aikakaudella, jolloin brändäys ja medianäkyvyys usein muokkaavat yleisön käsitystä, Kimi rakensi maailmanlaajuisen fanikunnan yksinkertaisesti olemalla aito.
Domenicalin kunnianosoituksella on erityinen painoarvo, koska se heijastaa sitä, miten Formula 1 näkee oman kehityksensä. Lajin laajentuessa uusille markkinoille ja omaksuessa kasvavan globaalin yleisön, sen ydin on edelleen kuljettajissa, jotka luovat emotionaalisia yhteyksiä. Räikkönen teki juuri niin. Hän ei ollut vain kilpailija; hän oli kokemus. Monille faneille hän oli heidän porttinsa lajiin.
Suomessa hän on kansallinen ikoni. Ympäri maailmaa hänestä tuli kulttisankari. Sukupolvet faneja – pitkäaikaisista harrastajista Formula 1:n ensimmäistä kertaa löytäviin tulokkaisiin – kiehtoivat Jäämiehen mystiikkaa. Hänen vetovoimansa ylitti rajoja, kieliä ja aikakausia.
Kun hän jäi eläkkeelle kauden 2021 lopussa, niin joukkuetovereilta, kilpailijoilta kuin faneiltakin tulvi kunnianosoituksia. Yhteinen ymmärrys vallitsi siitä, että Formula 1 jätti hyvästit enemmän kuin vain entiselle maailmanmestarille. Se jätti hyvästit yhdelle aidoimmista persoonallisuuksistaan.
Stefano Domenicalin sanat kuvaavat pohjimmiltaan sitä, mikä tekee Kimi Räikkösen tarinasta niin erityisen. Kilpailujen voittaminen tuo kunniaa. Mestaruuksien voittaminen turvaa perinnön. Mutta miljoonien inspirointi rakastumaan itse lajiin – se on paljon harvinaisempaa.
Kimi Räikkönen ei kilpaillut vain Formula 1:ssä. Hän auttoi määrittelemään, miltä tuntuu rakastaa sitä.
